Ei hätiä mitiä

Mihin se katosi?Parhaimmillan se oli ennalta-arvaamatonta.Ihan pokkana selittivät niitä ja näitä,sitten tuli se hulvattoman hauska loppupäätelmä!!Tänä päivänä kumman työlästä on koomikoiden homma.Jos ei naurata oikein itseäkään, niin eipä naurata paljon yleisöäkään.Ikimuistettavaa oli juttu ampumahiihtäjistä,miten siinä voi jäädä hopealle,jumalauta sullahan on pyssy selässä!Nokkelaa!Itselleni kävi näin.Naishenkilö reppuineen kysyi kohteliaasti”kuinkahan pääsisin  Hämeeenlinnan naisvankilaan?”

Varmaan arvaatte,mutta siinä hilkulla oli,etten sanonut,että ehkä ryöstö mutta tappo on varmaa kauraa,sillä pääsee ja heti pitemmäksi aikaa.Ja tämä tarina on tosi.Tosielämän standupia,eikä maksa mitään.

Itseään pitää , liki kuusikymppisenä , tosi nuorekkaana ja viisaana. Totttahan se onkin , se nuorekkuus varsinkin , viisaudesta en menisi vetoa lyömään . Jonkunlainen totuus alkoi paljastumaan omasta itsestäänkin , kun kumppani totesi , että hän  useimmiten kyllä tietää mihin on menossa.  Kyllä pisti ajattelemaan , etttä tässä iässä kaiketi pitää olla ylettömän tyytyväinen , jos edes noin yleensä muistaa mihin menee ja mistä tulee.Mutta kotiiin sitä kyllä löytää,vaikka poliisivoimin.

Jos televisioon on uskomista , niin meistä ikäihmisistähän tehdään kirurgivoimin täysin uutta pakettia , pannaan kireät leukaperät , huulet tötterölleen , rypyt ja rupsahtaneet silmäluomet hinataan johonkin otsan tienoille. Mutta muistille eivät nämäkään veijarit mahda yhtään mitään.
Vaikka olisit kuinka täynnä botoxia ja muita vippaskonsteja, mutta et muista oletko hakemassa lapsenlapsiasi vaiko palauttamassa niitä , ei auta siinä kohtaa kireät leukapielet , korkeintaan saat Miniältä oudoksuvan katseen.Näillä vuosilla kun tekee valintoja Botoxin ja lenkkikenkien välillä, niin repsottakoon huulet ja muut hetkuttimet, minä ainakin ostan Niket!